Kolskij-haaraosasto

1930-luvun alussa neuvostolaiset tiedemiehet kiinnittivät huomionsa Kuolan niemimaan rikkaimpiin vesiresursseihin, mihin oli viitattu laajasti tunnetussa Leninin GOELRO suunnitelmassa.

Zapoljarjen (Napapiirin pohjoispuolen) sähköistys

Ensimmäiseksi isoksi energiatyömaaksi, jonka tekijöiden ajattelutavan mukaan piti toimia sysäyksenä Kuolan niemimaan mineraaliraaka-aineen hyödyntämiselle, tuli Nivskaja-vesovoimala 2 (joka sai nimensä Niva-joen mukaan). Tänne kesällä v. 1930 saapui ensimmäinen joukko vesivoimalan rakentajia. Neljän vuoden kuluttua otettiin käyttöön ensimmäinen aggregaatti. Vuoden 1934 30. kesäkuuta on ainiaaksi tullut kuolan niemimaan historiaan Zapoljarjen (Napapiirin pohjoisen puolen) sähköistyksen alkupäivänä. Seuraavan 20 vuoden aikana tänne rakennettiin kaksi uutta laitosta. Yksi niistä on ainutlaatuinen: Niva-vesivoimala 3 tuli ensimmäinen maanalainen laitos Neuvostoliitossa. Sen koneosasto sijaitsee 75 metrin syvyydessä.

Toinen vuonna 1937 GOELRO:n puitteissa rakennettu laitos oli Nizhne-Tulomskaja-vesivoimala. Vuonna 1040 molemmat vesivoimalat yhdistettiin keskenään sähkönsiirtolinjalla jännitteellä 110 kV.

Sodanjälkeinen kausi

Tuota aikaa ei tunneta ainoastaan teollisuuden myrskyisellä kasvulla vaan myös Pohjoisen vesivoimavarojen hyödyntämisestä. 1950-1960-lukujen vaihteessa rakennettiin 5 vesivoimalaitosta Pazskij-vesivoimalasarjasta. 1970- 1980-luvuilla rakennettiin 4 laitosta Serebrjanskij-vesivoimalasarjasta.

ТGC-1 Murmanskin alueella tänään

TGC-1:n Kolskij-haaraosastolle kuuluu Kuolan niemimaan alueella sijaitsevat 17 laitosta vesivoimalasarjoista ja myös yksi alueen suurimmista lämpövoimalaitoksista – Apatitskaja-vastapainevoimalaitos.