Karelskij-haaraosasto

Karelskij-haaraosasto perustettiin 16. toukokuuta 2005 RAO EES Rossiin uudistuksen puitteissa yhtiö Karelenergogeneratsija pohjanaan. Sen osastot tuottavat sähköenergiaa tasavallan alueella. Tämän lisäksi Petroskoin lämpövoimalaitos tuottaa ja jakaa lämpöenergiaa Karjalan pääkaupungissa Petroskoissa.

Karjalaisen energia-alan syntyminen

Karjalan vesivoima-alan virallisena syntymäpäivänä voidaan pitää 16.kesäkuuta 1931, jolloin perustettiin Autonomisen Karjalan tasavallan valtiollisten sähkövoimalaitosten alueellinen hallinto, Karelenergo. Tämä hallinto johti sähkötuotantoa ja sähköistystä alueella.

Mutta vielä kaksi vuotta aiemmin 29. tammikuuta 1929 alkoi toimia Kondopozhskaja-vesivoimalan ensimmäinen vaihe Suna-joella tuottamalla sähköenergiaa teholtaan 4,5 tuh.кW. Toisen vaiheen ensimmäinen aggregaatti oli käynnistetty vuonna 1938, sen teho teki jo 22 tuh. кW. Vuoden 1941 helmikuusta täällä tuotettava sähköenergia alkoi tulla Petroskoihin. Saman vuoden keväällä Kondopozhskaja-vesivoimalaitokselle oli asennettu kaksi uutta generaattoria, mikä tarjosi mahdollisuuden lisätä vesivoimalan tehoa 27,5 кW saakka.

Kun otettiin käyttöön Paljozerskaja vesivoimala vuoden 1954 joulukuussa, valmistettiin Suna-joelle Sunskije-vesivoimalasarja. Siihen liittyi myös 6 niin sanottua pientä vesivoimalaa: Pitkäkoski, Hämekoski, Harlu, Pieni-Joki, Suuri-Joki ja Ignoila. Ne sijaitsevat Karjalan tasavallan lännessä, Laatokan alueella – alueella, joka liitettiin Neuvostoliittoon vuoden 1939 –1940 sodan jälkeen.

1940-luvuilla aloitettiin rakentaa kahta vesivoimalaa Vyg-joelle Keski-Karjalaan. 1. tammikuuta 1953 Matkozhnenskja-vesivoimala alkoi toimia täydellä teholla 60 kW. Kolmen vuoden kuluttua alkoi toimia Ondskaja-vesivoimala. Näin ollen, vuotta 1956 voidaan pitää Vygskije-vesivoimalasarjan perustamisen vuotena. Vyg-joki oli täysin kehitetty sen jälkeen kun käynnistettiin Vygostrovskajan, Belomorskajan ja Palakorgskajan vesivoimalat ja Vygskije-vesivoimalasarja oli muodostunut täysin.

27. kesäkuuta 1967 otettiin käyttöön Putkinsaja vesivoimala, joka pani alulle Kemj-joen energiaresurssien käytön. Nykyään täällä toimivat menestyksellisesti Podizhemskajan, Jushkozerskajan ja Krivoporoxhskajan vesivoimalat Ne muodostavat Kemskije-vesivoimalasarjan.

Karjalan yhtenäinen energiajärjestelmä.

Vuonna 1957 Karjalan tasavallan kolme energia-aluetta Etelä-Karjala, Keski-Karjala ja Laatokka olivat toimineen erillisesti toisistaan, eikä niillä ollut yhtenäistä teknistä ja hallinnollista johtoa. Karelenergon eteen oli asetettu tehtävä perustaa yhtenäinen energiajärjestelmä. Vuonna 1959 käyttöönotettu suurjännitteinen sähkönsiirtolinja Svirj-Petroskoi yhdisti Etelä-Karajlan kuluttajat Leningradin energiajärjestelmään, ja myöhemmin siihen liitettiin Laatokan alueen kuluttajat.

Vuonna 1965 Keski-Karjala oli yhdistetty 220 W suurjännitelinjalla Etelä-Karjalaan ja vuonna 1988 jännitteellä 110W siihen liittyy myös tasavallan länsialue. Vuonna 1966 jännitteellä 110 kV on muodostunut yhteys Kuolan energiajärjestelmään. Ensimmäinen 330 kV osuus kauttakulkureittiä Louhi-Knjazhnaja oli kytketty päälle vuonna 1973.

Tuloksena Karjalassa on muodostunut yhtenäinen reitti vähintään jännitteellä 110 kV. Karjalan energiajärjestelmä ja sen kautta myös Kuolan energiajärjestelmä alkoivat toimia yhtenäisen Luoteis-energiajärjestelmän osana.

Vuonna 1974 oli käynnistetty ensimmäinen vaihe Petroiskoin lämpövoimalaitoksesta ja 21.joulukuuta 1976 se oli otettu käyttöön. Tänään tämä lämpövoimalaitos antaa lämpöä 85% Petroiskoin asuintalokannasta.

ТGC-1 Karjalassa tänään

Nykyään haaraosasto Karelskij yhdistää 16 vesivoimalaa — kolmea vesivoimalasarjaa: Vygskijen, Synskijen ja Kemskijen sekä Petroskoin lämpövoimalaa. Alueen vesienergiapotentiaali on hyödynnetty jokien Suna, Vyg, Kemj altaassa. TGC-1:een kuuluvien Karjalan tasavallassa olevien laitosten yhteenlaskettu sähköinen teho on 915,7 MW ja lämpöteho on 689 Gcal/h.